torstai 22. kesäkuuta 2017

Dresden oli parhaimmillaan ilta-auringossa




Kun työmatkan aluksi päätyy pitämään toimistoa pariksi päiväksi paikkaan, joka vaan osuu reitille ja jossa tavallaan kuitenkin on aina halunnut käydä, ei oikein kuitenkaan tiedä mitä odottaa. Elben jokilaaksossa Saksin osavaltiossa sijaitseva Dresden oli lopulta oikein passeli valinta aloittamaan Mene nyt hemmetti sentään joskus jonnekin muuallekin kuin Müncheniin tai baijerilaiseen kaupunkiin -projektini.




Dresden ei ensihetkestä sykähdyttänyt minua kuin München. Se ei myöskään ole kuten Rothenburg ob der Tauber. Siellä ei ole minun makuuni söpöjä kujia, tauotta wau-efektejä tuottavia rakennuksia, vierivieressä kahviloita tai muita paikkoja, jonne haluaisin kurkistaa tai jäädä. Päänähtävyydet ovat läheltä niska takakenossa katseltavia, massiivisia barokkirakennuksia. Toki täynnä pienempiä yksityiskohtia. Dresden koki kovia toisen maailmansodan ilmapommituksia, monien lähteiden mukaan se vaurioitui ehkä pahiten Euroopassa. Historiallinen keskusta tuhoutui täysin, mutta myöhemmin kaupunki on entisöity.



Periaatteessa Dresdenistä puuttui moni asia, mistä minä kaupunkikohteissa pidän, mutta silti se onnistui hurmaamaan minut. Erityisesti iltaisin. Auringon laskiessa massiiviset kirkot ja muut olivat jotenkin enemmän edukseen ulkoa päin, Elbe väreili eri väreissä ja otti vastaan silloilta heijastuneet valot. En yhtään ihmettele, että näin useampiakin pro-kuvauskalustolla maisemia juuri tuolloin kuvaavia. Tunnelman täydensivät katusoittajat ja juuri tuolloin olleen musiikkitapahtuman Neumarktille pystytetyn pienen lavan tyylillä haltuun ottanut saksalaista rokkia soittanut bändi.   


Koska tein töitä muutaman tunnin päivässä hotellilla, en halunnut käyttää helteisiä päiviä sisällä. Siispä aktiviteettini rajoittuivat lähinnä vanhan kaupungin puolella kaiken ulkoa ihasteluun, Elben rantoja pitkin kävelyyn ja silloilta aukeavien näkymien ihasteluun. Elben vesi oli sinisempää kuin ajattelin ja Dresden ylipäätään vihreämpi kuin ajattelin (kuulemma 63% kaupungin pinta-alasta on viheralueita). Rannalla oli mukava pitää evästauko kävelylenkillä.





Dresdenissä oli säästä (+25 ja enemmän) johtuen mukava syödä ulkona, istua kahvilla ulkona ja nauttia 1,20 euron jäätelöpalloista. Minua yllätti se, että siellä oli puolesta miljoonasta (tai suur-Dresdenin noin miljoonasta) asukkaasta huolimatta niin rauhallista. Kyllä, oli siellä turistiryhmiä ja koululaisryhmiä, mutten kokenut häiritsevää ruuhkaa missään. Koin myös hintatason Frauenkirchenin ympäristössäkin hyvin edulliseksi (ja hinta-laatusuhteen erinomaiseksi kaikessa).



Mukava kahvilalöytö oli Emil Reimann (jolla bongasin vanhassa kaupungissa ainakin kaksi kahvilapistettä), jonka tarina kertoo suvun leipomoperinteen alkaneen pienimuotoisesti jo 530 vuotta sitten. Nykyään siellä oli erinomaista kahvia (ihan sama minkä listalta otti), hyvää jäätelöä ja todella ripeä, mutta kiireetön ja ystävällinen palvelu. En ole varmaan missään kahvilassa koskaan jättänyt (ansaittua) tippiä yhtä paljon.





Dresdeniin oli helppo mennä Berliinistä suoralla junalla (kesti 1h52min). Myös Dresdenistä nauttiminen oli helppoa, sillä hotellini (josta lisää lähipäivinä) oli sijainniltaankin erinomainen Zwingerin kupeessa. Toinen iso tekijä oli tietysti sää, vähemmäksi olisi jäänyt iltafiilistely harmaassa, sateisessa ja koleassa säässä. Lopulta fiilis oli melko nopeasti kuten Instagramiin kirjoitin: Dresden you are not Munich but I like you anyway.



torstai 15. kesäkuuta 2017

Kahvila- ja ravintolavinkkejä Gdanskiin ja Sopotiin



Paulo Gelateria Gdansk


Gdanskin minilomallemme osui useita elämyksiä myös syömisten osalta. Tässä muutama hyväksi havaittu paikka. 

Paulo Gelateria Gdansk



Jäätelöä: Paulo Gelateria Gdanskissa



Tänne oli jono joka kerta, kun kävin. Perusmakujen lisäksi tarjolla välillä eksoottisempiakin, kuten vaikkapa banaani-pinaatti-yhdistelmiä. Lähellä kauppahallia.

Paulo Gelateria Gdansk


Paulo Gelateria Gdansk



Kahville ja kakulle: Retro Cafe Gdanskissa



Retro Cafe Kahvila Gdansk

Retro Cafe Kahvila Gdansk


Retro Cafe Kahvila Gdansk


Kahvi-halva-juustokakku oli erinomainen ja flat white viimeisen päälle hyvin maistuva. Retro oli nimensä mukainen monelta osin sisustuksensa osalta, kaikin puolin erinomaisen viihtyisä. Palvelu oli iloista ja ystävällistä, hyvällä englannilla.


Retro Cafe Kahvila Gdansk

Tuopilliselle/lasilliselle: Cafe Lamus Gdanskissa




Rauhallisen kadun varressa pieni paikka, jossa erikoinen sisustus ja muutamat tuolit ulkona. Ystävällinen palvelu ja hyvä siideri.

 

Simppeliä ruokaa hyvällä palvelulla: Pelican Sopotissa



 

Sopotissa lounastimme Euroopan pisimmältä puulaiturilta palatessamme aukion laidalla Pelicanissa. Ystävällinen ja nopea palvelu sekä maistuvat tapakset (matkaseurani kehuivat myös pizzoja erinomaisiksi)

Leipomokahvila:  Piekarnia - cukiernia Andrzej Szydłowski Sopotissa




Leipomokahvila (jolla on useita paikkoja) tarjosi parhaan tartaletin, jonka olen syönyt. Myös kahvi hyvä pahvimukistakin. Kiva istua kahvilan edustalla katselemassa ohi lipuvaa ihmisvirtaa. Vähän torikahvilafiilis. Ystävällinen palvelu.





maanantai 12. kesäkuuta 2017

Miniloma Gdansk & Sopot: Mikä yllätti, mikä ihmetytti, mikä ilahdutti?



Gdansk Puola Poland


Puolassa olin ollut aiemmin laskujeni mukaan kaksi tai kolme kertaa (Szklarska Poreban ja Karpaczin alueella sekä Krakova-Zakopane, jälkimmäisessä joko kahdesti tai kerran työreissulla), mutta Itämeren ranta-alue oli tuntematonta ennen viime viikkoa. Millainen fiilis kolmesta täydestä päivästä Gdanskissa jäi, mitä jäi mieleen ja mitä jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa?

Ihanat värikkäät talot





Gdansk Puola Poland

Gdansk Puola Poland


Värikkäät talot erinäisine yksityiskohtineen luovat kaduille sellaista tunnelmaa, josta pidän. Kun siihen yhdistetään vielä vesistöä, fiilis on täydellinen. Kahviloiden ja ruokapaikkojen kehystämät kävelykadut ovat myös makuuni. Gdanskissa oli kaikkea tuota runsaasti.

Gdansk Puola Poland

Helppo hallittavuus


Hotellimme (Scandic, joka itsessään oli keskinkertainen, hyvää perustasoa, muttei mitään ihmeellistä ja Scandiciksi maan hintataso huomioiden kallis). sijaitsi Glownyn aseman vieressä, josta pääsi kätevästi liikkumaan sekä julkisilla (juna Sopotiin 3,80 zlotya suunta, ratikka numero 3 Brzeznon rannalle 3,40 zlotya suunta) että kävellen vanhaan kaupunkiin ja satama-alueelle. Kaikki oli lähellä ja näppärästi. Turisteja oli muutenkin, muttei ihmismäärä tuntunut millään tavalla ahdistavalta.

Great musicians in Gdans Poland



Leppoisa tunnelma ja ystävällinen palvelu


Olihan niitä turisteja, mutta kenelläkään ei ollut kiire. Oli sellainen leppoisa pikkukaupungin tunnelma, vaikka kaupungissa kuitenkin on se 460 000 asukasta ja se on Puolan kuudenneksi suurin kaupunki. Muistin aiemmilta reissuiltani vain ystävällisiä palvelukokemuksia puolalaisten kanssa, mutta muistin myös sen, että joko ainoa kieli oli puola tai sitten lisäksi auttava saksa. Nyt kohtasin lähes joka paikassa vain erinomaista palveluenglantia puhuvia, mutta ystävällisyys oli yhä olemassa. Ilahduttavaa oli myös joustavuus. Asiat järjestyivät. Kun hotellihuoneen lukko lakkasi toimimasta, siinä ei kauan mennyt, kun respan nainen oli hoitanut tehokaksikon fiksaamaan homma kuntoon. Noin niinkun yhtenä esimerkkinä.

Gdansk Puola Poland

Hintataso


Jos oli Scandic Gdansk tasoonsa nähden kallis, en esimerkiksi shoppailua kehuisi erityisen halvaksi enkä Puolaa erityisenä ostosmatkakohteena vaatteille/kengille jne välttämättä suosittelisi. Itse koin monen asian kohdalla Saksan halvemmaksi. Ruoka, liikkuminen ja kahvilatuotteet olivat halvempia kuin Suomessa.

Sopot Puola Poland

Vihreys


Erityisesti Gdanskin keskustasta Brzeznoon oli kuin olisi ollut puistoajelulla, niin vihreää pätkää osui matkalle siirtolapuutarhoineen ja puistoalueineen. Myös Gdanskin kaupungin keskustassa mukavia pieniä puistoja oli ripoteltu tasaisesti, mikä toi tunnelmaa niiden jo mainittujen ihanien rakennusten oheen. Myös Sopotissa (josta ylläoleva kuva on), oli vihreitä pieniä puistoja useampia keskusta-alueella. Samaan yhteyteen voisin mainita, että yleinen siisteys ilahdutti suuresti.


Sopot





Gdanskissa hauskaa oli, että vanhan kaupungin kaduilta täysin toiseen miljööseen pääsi vartin junamatkan päässä Sopotissa. Euroopan pisimmälle puiselle laiturille päästäkseen piti maksaa 8 zlotyä, mutta näkihän sieltä moneen suuntaan rannikkomaisemaa varmasti noiden roposten edestä. Sopotissa söin myös parhaan tartaletin koskaan (lähipäivinä postausta vinkeistä syömisiin ja juomisiin muutenkin).




Mitä olisin tehnyt parissa lisäpäivässä?


Olisin tehnyt pyöräretken ainakin Sopotiin, sillä hotellin nurkilta lähti hyväkuntoista pyöräkaistaa kilometritolkulla. käynyt museoissa ja Gdyniassa, jotka jäivät nyt aikataulusyistä käymättä. Sekä oisin syönyt vielä vähän lisää taivaallista jäätelöä, josta myös tarkemmin ruoka- ja juomapostauksessa lähipäivinä :)





tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hotellivinkki Jyväskylään: laatua hymyillen Versossa




Majoituslahjakortti Hotelli Versoon luki paperissa. Siis mihin? Google esiin ja paikantamaan hotellia kaupungissa, jossa sentään olen opiskellut ja viime vuosina säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt. Löytyihän se, Jyväskylän ytimestä, Kauppakadulta. Nettisivutkin olivat enemmän edukseen kuin monella toimijalla: selkeät, informatiiviset, mutkattoman tyylikkäät. Ilman pipertelyä, ilman hifistelyä. Jaa, tämähän näyttää tosi kivalta, taidan käyttää tämän lahjakortin itse. Jyväskylään siis.

Lahjakortilla majoitusvarausta sähköpostitse tehneenä ensimmäinen iloinen yllätys tuli jo varausvaiheessa. En ole varmaan mihinkään koskaan ikinä saanut vastauksia niin nopeasti kuin Versosta sain. Vaikka siellä olisi ollut vuoden tylsin/hiljaisin päivä tuolloin, arvostan sitä silti. Arvostan myös sitä, että vastattiin asiakkaan kysymykseen suoraan.



No, miten siellä sitten meni?


Kun astuin Versoon sisään, sisäänkirjautuminen sujui juuri niin kuin se ideaalitilanteessa sujuu: matkaväsynyttä vierasta on vastassa iloisen reipas palvelu, joka ei kuitenkaan hyökkää päälle vaan on sellaista suomalaista kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä aidosti. Hotellin palveluista ja aikatauluista kerrottiin niin ystävällisesti, että olin jo siinä vaiheessa varma viihtymisestäni.



Huone oli tilava, asiallisen tummasävyisesti sisustettu ja sisälsi vedenkeitintä, teetä ja kahvia myöten kaikki vastaavista huoneista löytyvät mukavuudet. Perushyvä. Oli kylpyamme, oli pieni puteleita Ritualsin tuotteita. Huone olisi ollut lähes täydellinen, jos ikkunasta olisi näkynyt järvimaisema tai edes kaunis kaupunkimaisema. Nyt siitä näkyi ankeahkoa rakennusten väliä. Iso plussa oli, että niin usein hotelleissa tuntemaani vetoa ei tässä tarvinnut kokea. Lämpötila oli joka suuntaan kohdillaan. Huone ja hotelli osoittautui myös erittäin rauhalliseksi ja nukuin kunnon patjan sängyssä oikein hyvin.



Huonehintaan kuuluva iltapala kävi päivällisestä


Huonehintaan kuuluva iltapala oli minulle tarkoittanut urheilijoiden mysli-leipä-rahka-linjaa. Versossa Superior-huoneluokan huoneisiin kuuluu maanantaista torstaihin lämmin iltapala, jonka menin uteliaana testaamaan. Vierailupäivänäni vaihtoehtoina olivat katkarapusalaatti ja kalkkunapasta, joista ensimmäinen karsiutui pois allergiasyistä. Avokeittiössä valmistettavaa annosta ennen kiikutettiin pöytään salaatti ja tuore sämpylä. Olisin pärjännyt jo sillä. Yhtä nopeasti perään tullut kalkkunapasta oli niin kaunis annos, että siitä oli syytäkin ottaa kuva. Se oli vähintään yhtä hyvä kuin kauniskin, vaikken ihan kaikkea edes jaksanut syödä. Jos jotain saisi toivoa, kolmantena iltapalavaihtoehtona samalla lailla tilauksesta tehtävä smoothie ja leipävalikoima olisi ollut kiva. Nyt pasta toimi minulle samalla päivällisenä.
  



Hyvin nukutun yön jälkeen oli aamu ja aamupala-aika (kiitos tällekin hotellille, että aamiainen alkaa jo 6.30). Jo nettisivuilla surffatessa ihmettelin, miksi joku paikka korostaa suomalaista aamiaista ja käyttää instassaan tägejä #finnishbreakfast #gourmetbreakfast. Hetken silmät ymmyrkäisinä tilassa pyörittyäni totean, että on siitä syytäkin korostaa. En edes muista, milloin olen juonut aamiaisella mitään mehua. Nyt Jakokosken mansikka-mustaherukkamehu ja Ahvenanmaan omenatuoremehu päätyivät kumpikin laseihini, kun en osannut valita. 







Vadelmia! Mustikoita! Mansikoita! Turkkilaista jugurttia! Kauhoin marjoja kippoon kuin en olisi ikinä nähnyt suomalaisia marjoja. En niitä hotellin aamiaisella juuri olekaan nähnyt. Turkkilainen jugurtti kuorrutti marja-annokseni mainiosti. Yön yli haudutettu ohrapuuro oli aamiaispuuroni, jälkiruoaksi olisi ollut muun muassa juustoleipää lakkahillolla – en vaan yksinkertaisesti jaksanut syödä. Moni muukin herkku, kuten kehuttu ja korostettu oma leipätarjonta jäi ensi kertaan. Aamiainen oli juuri sellainen mistä pidän: laadukkaita tuotteita, mieluummin laatua kuin määrää (vaikka oli sitä määrääkin). Olen aamiaisihminen ja Versossa olin onnellinen aamiaisihminen. Iso plussa siitä, että kaikissa oli tuotekohtaiset laput. Ei tarvinnut kipittää kysymään, onko joku laktoositonta tai mitä tuossa mehussa on tai mistä nuo marjat tulevat. Aamiais- ja iltapalatila ei ole iso, mutta se on viihtyisä. Ruuhkan tuntua ei tullut missään kohtaa.




Tämä oli poikkeuksellinen hotelli myös siinä, että henkilökuntaa tuli pelkästään hymyillen ja enimmäkseen tervehtien vastaan joka paikassa. En toisaalta ihmettele. Jos olisin alalla, kyllä minuakin hymyilyttäisi olla tuollaisessa paikassa töissä…

Oletko käynyt Versossa?