sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Vanhan matkailuperinteen hetkellinen elvytys



Vieremän ravit

Nuoruudessani oli vuosia, jolloin kotimaanmatkailua tuottivat lähinnä reissut raveihin. Lieksassa ja muilla kesäradoilla paistoi aina aurinko (eikö muka paistanut?), Oulun Äimäraution lihapiirakka kahdella nakilla oli aina parasta mitä maa päällään kantaa ja sen teki aina sama ystävällisesti hymyillyt vanha nainen. Ravit veivät tavalla tai toisella tunnelmallisiin paikkoihin, jonne en olisi todellakaan muuten päätynyt. Ravit olivat samalla sukukokous, tuttujen näkemistä, hevosten ihastelua ja yhteistä pelijännitystä. Hienoja reissuja paikoissa, joissa hevoset kiersivät kehää ja mittasivat paremmuuttaan. Leppoisaa matkailua, leppoisaa tunnelmaa.



Elämä täyttyi muilla asioilla, ravit jäivät ja ravimatkailu vaihtui muuhun matkailuun. Kunnes sitten tuli vuosi 2017 ja työ palautti minut juurilleni. Olin toki jo ravityttövuosinani ottanut silloisella pokkarikamerallani jo heppakuvia ja kirjoittanut pöytälaatikkojuttuja raveihin liittyen. Paikkana oli legendaarinen Vieremä, jossa en varsinaisesti myöskään ollut käynyt ravivuosieni jälkeen – vaikka paikka tulikin sittemmin hiihtohommista hyvinkin tutuksi, kiitos Niskasten.


Vieremällä nostalgia törmäsi todellisuuteen: oli todella kylmä, ajoittain sateistakin. Ei ollut aikaa pyöriä varikolla, joka ravityttövuosina tuli tutuksi. Ei ollut aikaa syödä ravimakkaraa tai -kyljystä. Ei ollut osaamista eikä aikaa pähkäillä totopelejä ja kävellä luukulle jättämään peliä. Oli ensimmäisen kerran oltava enimmäkseen keskialueella, jonne tosin pääsi mutkattomammin kuin hiihtokisoissa monesti ladun yli. Oli outoja hevosia. Oli stressiä asioista, joilla ei taannoin ollut tuon taivaallista merkitystä. Ravityttönä huolen aiheet liittyivät yleensä joko hevosiin tai ruoka/kahvio-ostoksiin. Nyt ehdin miettiä sitäkin, miten käy syystä tai toisesta puolivahingossa raveihin päätyneille ensikertalaisille – jäävätkö he koukkuun vai kyllästyvätkö, miten tapahtuma ottaa heidät vastaan ja miten heitä pitäisi palvella. Olisinko itse noviisina viihtynyt? Nyt olin kuitenkin tekemässä comebackia... Tapahtumaviestijän moodi naksahti päälle...


Ravityttövuosiltani en muista mitään, mikä olisi ärsyttänyt edes vähän. Nyt ärsytti lopulta melko paljonkin 12 kertaa eli jokaisen voittajan seremonioihin saapumismusiikkina kuultu Queenin We are the champions. Kaikki kunnia biisille, mutta silti! Muitakin vaihtoehtoja on. Ravityttövuosiltani ei jäänyt mieleen yhtään matkaa, jonka pituus olisi niin häirinnyt, koska se oli osa kokemusta. Nyt 1,5 tuntia iltaraveihin suuntaansa tuntui jo paluumatkalla aika rasittavalta. 


Vieremän ravit

Moni asia oli toisin, mutta tunnelma oli edelleen leppoisa, ihmiset pääsääntöisesti hyvällä tuulella ja rennolla fiiliksellä. Ravit ovat edelleen monella paikkakunnalla tapahtuma, josta ollaan ylpeitä. Kollegakin sanoo ylpeyttä äänessään, että Vieremällä juhannusravit ovat iso tapahtuma. Hevoset olivat edelleen upeita ja tapahtumat lähdöissä jännittävää seurattavaa. Ravien seuraaminen on monella tapaa yksinkertaista: ensimmäinen maalissa voittaa. Veikkaaminen on asia erikseen, mutta seuraaminen on yksinkertaista. Pikatapahtuma ravit eivät ole. Nuokin kestivät neljä tuntia, mutta toisaalta siihen mahtui 12 lähtöä. Jos ei olisi ollut töitä, olisin saattanut kokea tahdin verkkaiseksi. Siitäkin huolimatta, vaikka tapahtumatuotanto suolsi vihjeitä ja voittajahaastatteluja kiitettävästi koko ajan, eli pitkäveteisyydestä ei musiikkivalintoja lukuun ottamatta voi puhua...

Vieremän ravit

Pitkästä aikaa toteutettu ravimatkailu oli hauskaa, vaikka muistot olivat kultaantuneet huomattavasti (tai sitten ennen oli vaan erilaista). Vaikka tämän päivän Vieremän-retki ei sytyttänyt palavaa intoa palata menneisyyden tapoihin ja satsata ravimatkailuun (eikä olisi aikaakaan), on silti mukavaa päästä raveihin taas viikon päästä. Se onkin sitten lähimatkailua, kun suuntana on Kajaani.

Onko sinulla joku matkailuun liittyvä perinne, jonka olet vuosien tauon jälkeen elvyttänyt tavalla tai toisella edes hetkeksi?

tiistai 23. toukokuuta 2017

Päiväkävely Porvoossa – Cafe Cabriole, Cafe Postres ja Brunberg pitävät ihmisen tyytyväisenä





Mitä Porvoossa ehtii, kun aikaa on viisi tuntia ennen lentokentälle lähtöä? No, ainakin herkutella itsensä täyteen, fiilistellä kaupungin katuja eestaas, kiivetä Linnamäelle kuvittelemaan linnan historiaa ja shoppailla Brunbergiltä tuliaiset matkaan.




Cafe Cabriolen avautumista odotellessa ehdin kävellä Jokikatua rannassa lepääviä veneitä katsellen. Monenlaista paattia näkyy. Cafe Cabriolessa nappaan aamiaisen, johon valitaan sämpylään täytteet monipuolisesta valikoimasta. Kalkkuna osoittautuu hyväksi valinnaksi. Aamiaiseen kuuluu lisäksi kahvia kuulemma niin paljon kuin juoda jaksaa, hedelmälautanen ja paikan päällä puristettua tuoremehua. Kahvia lukuun ottamatta kaikki tuodaan pöytään. Erinomaisen maistuvan kokonaisuuden hinta on 15,70.



Jos olisin ollut liikkeellä myöhemmin, olisin varmasti nauttinut päivän ensimmäisen jäätelöpalloni paikan itsetekemistä jäätelöistä, joista tarjolla oli mustikkaa, vaniljaa ja suklaata. Ihailtavaa riitti myös vitriineissä, joista toinen oli täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisi kakkuja, toisessa oli macaronseja ja muuta pienempää. Nam. Tila muutenkin oli sellainen, että kun pöydän vierestä löytyi vielä sähköpistokekin, voisin hyvin pitää etätoimistopäivää – paikasta nimittäin saa jäätelöiden lisäksi lounastakin. Ystävällinen palvelu kruunasi kokemuksen!



Vanhan Porvoon katuja tallailin leppoisasti Linnamäelle, jossa on ollut 1200-luvun lopulla rakennettu puinen neliönmuotoinen linna. Opastekstien mukaan ”linna luultavammin purettiin ja hylättiin vuoden 1400 paikkeilla”, joten mäen laella historian kuvittelu on pitkälti mielikuvituksen varassa. Saan seurata useampaakin opasta, jotka lapsiryhmille kertovat tarinoita asianmukaisesti pukeutuneena. Näytti hauskalta, mutta ryhmä päästi kohteliaasti ohi pyytämättä leikkiin mukaan…


Cafe Postres on minulle vielä kaikin puolin uusi tuttavuus, sillä se on ollut olemassakin vasta reilun vuoden. Paikka kuvaa itseään ” Cafe Postres tuo michelintähdellä arvostetun helsinkiläisravintola Postresin hengen Vanhan Porvoon sydämeen. Sataprosenttinen artesaanikahvila myötäilee esikuvansa laatua ja esittelee ranskalaista leivontataitoa avoimessa tupakeittiössään.”





Lämmin kotiruokalounas ei lämpimänä päivänä maistu, mutta croissantin ja bretzelin yhdistelmänkaltaiseen leipään lämminsavulohitäytteen ja lisukkeiden kera taiteiltu leipä maistuu. Postresin omatekemää gelatoa on ilo syödä, sillä toisin kuin monet vastaavat, se on vähälaktoosista. Kirsikka- ja erityisesti persikkajäätelö ovat niin hyviä, etten osaa edes kuvailla minkäänkielisellä adjektiivilla. Suosittelen! Sorbettiakin normaalisti on, mutta se oli parhaillaan valmistumassa. Palvelu oli ystävällistä ja iloista sekä tunnelma leppoisa. Jäi tunne, että tämä paikka palveluineen ja tarjoiluineen olisi varmasti saanut minut hyvälle tuulelle, vaikka oisin astunut sisään umpisurkeassa säässä ärsyyntyneenä (nythän olin jo valmiiksi hyvällä tuulella, kun aurinkokin paistoi).


Olen Brunberg-addikti, joten shoppailu Porvoossa rajoittuu tälläkin kertaa Brunbergiin. Vanhassa kaupungissa sijaitsevaan myymälään (tehtaanmyymälä on erikseen) astuessani hyvä mieli tulee jo tilan täyttävästä tuoksusta. Puoti on pieni, mutta saisin silti siellä kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa, siitäkin huolimatta, että herkut ovat hyvinkin tuttuja.



Viisi tuntia meni äkkiä ja matka jatkui, mutta toisaalta Porvoo oli jälleen kerran juuri sopiva tällaiseen kaupunkihengailuun.

Ja taas kerran tuli mieleen, että pitäisi käydä useammin...
 



lauantai 20. toukokuuta 2017

Ollaan vaan ja hengaillaan – 4+1 vinkkiä laiskaan päivään Münchenissä




München on suosikkikaupunkini monesta syystä. Jostain syystä siellä tuntuu vilkkaimmillakin kaduilla olevan leppoisa ilmapiiri (tai sitten olen niin baijerihuumaantunut, että kieltäydyn näkemästä muuta). No, joka tapauksessa yksi syy on, että siellä on helppoa ottaa rennosti niin monella tapaa ja kätevä liikkua ympäriinsä. Tässä 4+1 vinkkiä leppoisaan päivään.

Cotidiano



Jos lento Müncheniin on aamulla, hyvä aloitus on suunnistaa aamiaiselle (välillä olen kyllä suunnistanut aamupäiväsaapumisellani oluelle lentokentän mainioon Airbräuhun, joka on oikein miellyttävä panimoravintola isolla terassialueella. Sieltä saa myös maistuvaa ruokaa, jota olen monesti syönyt poislähtiessäni). Cotidianolla on kaksi leipomokahvilaa Münchenissä – molempiin voi tehdä myös pöytävarauksen, mikä helpottaa ainakin isommalla porukalla liikkumista, kun ei tarvitse miettiä, mahtuuko sisälle. Viimeksi aamupalailin Cotidianossa Gärtner Platzilla. Aamiaisen voi valita valmiista vaihtoehtopaketeista tai rakennella itse listalta löytyvistä monenlaisista vaihtoehdoista. Rakentelin omani itse. Paikan puusävyinen sisustus on minun makuuni ja pöytiin tarjoilu/palvelu oli sekä nopeaa, että ystävällistä, vaikka useammassa pöydässä oli asiakkaita.


Isar



Kun aamiainen on nautittu, sitä voi sulatella Isarin rantoja kävelemällä. Minulle riittää usein huviksi se, että tutkin, millä korkeudella vesi missäkin on, seurailen lenkkeilijöitä koirien kanssa tai ilman tai ihastelen rannoilla olevia taloja, Isarin ylittäviä siltoja tai puistomaisempia kohtia reitillä. Rantakävelyltä voi poiketa myös museoon, esimerkiksi Deutsches Museum on saarella (Museumsinsel) kätevästi piipahdettavissa.



Viktualienmarkt

Olen tori-ihminen ja rakastan toritunnelmaa vihanneskojuineen ja myyntipöytineen. Tätä on ympärivuotisessa muodossa tarjolla Viktualienmarktilla, josta olen tehnyt muun muassa mainioita hunajaostoksia. Jos on aamuihminen, Viktualienmarktinkin tunnelma on omanlaisensa aamulla, kun toripäivä taas käynnistyy. Pienelle ja vähän suuremmalle lounaspurtavalle sekä torikahveille on useampi vaihtoehto, tosin jalostetummassa tilassa kuin perisuomalaiset torikahvit tapaavat olla. Viktualienmarktin alue ei sinänsä ole hirveän iso, mutta aikaa siellä saa kiireettömään kiertelyyn kulumaan.

Viktorian House


Viktualienmarktin alueella sijaitsee myös Viktorian House, joka on yksi hyvä vaihtoehto iltapäivän istahtamiselle. Sieltä voi ottaa englantilaishenkisesti iltapäiväteen lisukkeineen. Tunnelma on kotoisa ja paikka oli oman visiittini aikana lähes täynnä arkisena iltapäivänä niin lounastajia kuin teenjuojia.

Paulaner Bräuhaus

Sen jälkeen voikin siirtyä istumaan iltaa ja syömään tuhdimmin johonkin lukuisista oluttuvista, joista oma suosikkini on kävelymatkan päässä päärautatieasemalta sijaitseva Paulaner Bräuhaus. Jos ei lihapainotteinen ruoka maistu, vegeruokaan hyvä suunta on Türkenstrasse.
Muuksi iltaohjelmaksi urheilun seuraaminen on Münchenissä aina hyvä juttu. Me olemme käyneet katsomassa Bayern Münchenin peliä Bundesliigassa ja junailleet naapurikaupunki Ingolstadtiin katsomaan DEL-liigan jääkiekkoa. Tunnelmaa oli molemmissa!