lauantai 25. helmikuuta 2017

Talvikaupunki Joensuu: Ampumahiihtoa, hyvää ruokaa ja siltafiilistelyä



Joensuu Kontiolahti Talvi


Joensuu on 18 vuoden ajan ollut minulle ”se kaupunki, josta on vartti matkaa Kontiolahdelle”. Tämä johtuu siitä, että työtehtävät ovat usein vieneet Kontiolahden Ampumahiihtokeskukseen ampumahiihto- tai hiihtokisoihin sekä niiden suunnittelupalavereihin. Stadion-hotelli-joku ruokapaikka -kolmiyhteys on pyörinyt kaikki nämä vuodet niin tehokkaasti, että normaalissa ruokakaupassa käynti on riittänyt kisavisiitteihin eksoottiseksi elämykseksi sen jälkeen, kun on päivän viettänyt stadionilla, josta joka paikkaan on vähintään muutama kilometri matkaa.
 

Joensuu Kontiolahti Talvi

Kun olin töissä ampumahiihdon MM-kisaprojektissa, olin ensimmäistä kertaa pidempiä pätkiä Joensuussa niin, että tuota pyhää kolmiyhteyttä oli joskus jopa aikaa rikkoa. Oli aikaa katsella torin ympärille levittäytynyttä keskustaa monesta vinkkelistä, tallata uusia katuja, löytää uusia siltoja, nähdä uusia kulmia... Opin tykkäämään iltalenkkeilystä kaupungissa joen rantoja ja siltoja pitkin. Siltojen valoissa ja niiden luomassa tunnelmassa talviseen iltaan oli jotain kivaa. Päivänvalossa samat reitit eivät tuntuneet yhtä tunnelmallisilta eikä monikaan kohta näyttänyt kovin kauniilta. Silloilla olen usein pysähtynyt fiilistelemään valoja ja valojen heijastuksia sen jälkeenkin.

Missä pienet kotoisat majoituspaikat?

Hotelleista haluaisin kehua jotain, mutten oikeasti pysty ylitsevuotavan viihtyisäksi ja laadukkaaksi kehumaan yhtään. GreenStar on se hotelli, jossa viihdyn. Sisustus on minun makuun ja aamiainen on ollut suppeudessaan minulle riittävä. Sen voi myös jättää ostamatta, mikä on aina plussaa. Sokos Hotel Kimmel mielletään usein Joensuun parhaaksi hotelliksi, mutta minun makuuni se ei ole. Huonelotossa on viime kerroilla käynyt järjestään huono tuuri: olen joutunut vielä remontointia odottaviin huoneisiin, jossa vetää niin paljon, että palelu on jatkuva seuralainen. Aamiaistilana tanssiravintola ei vastaa käsitystäni viihtyisästä. Olisi hauskaa nähdä Joensuussa olemassa olevien hotellien lisäksi joku Hostel Kodin tyyppinen pieni ja kotoisa majoituspaikka, mutta en tiedä kysynnästä.

Joensuu Kontiolahti Talvi

Joensuu Kontiolahti Talvi


Vahva suositus ravintoloiden tuoreimmalle löydölle

Joensuu on S-ryhmän vahvaa aluetta majoitusalalla. Se tarkoittaa melko suppeaa ravintolavalikoimaa muiden kuin ketjupaikkojen osalta. Onneksi kuitenkin on valikoimaa. Yhtään puitteiltaan kotoisaa ja tunnelmallista kahvilaa en ole löytänyt, mutta Houkutuksen tarjoilujen äärellä kelpaa herkutella niin terveellisesti kuin vähemmän terveellisestikin. Uusi löytö oli työkaverin suosittelema Local Bistro. Oi miten virkistävä kokemus se olikin. Söin kaksi annosta, jossa kaikki oli kohdillaan. Ne oli aseteltu niin kauniisti, ettei asetelmaa olisi raaskinut rikkoakaan. Palvelu oli iloista, ystävällistä, ripeää ja innokasta. Paikan suosiosta kertoo aika hyvin se, että perjantaina alkuillasta mahduin juuri ja juuri syömään ja ruokailuni aikana osalle syömään mielivistä ei sillä hetkellä löytynyt pöytää. Vahva suositus.

Joensuu Kontiolahti Talvi

Joensuu Kontiolahti Talvi


Kontiolahti on niin aktiivinen kisajärjestäjä, ettei se onnistuisi ilman seutukunnan laaja-alaista yhteistyötä. Viime vuosina urheiluseuran, kunnan, kaupungin, maakuntaliiton ja muiden toimijoiden yhteistyö on ollut poikkeuksellisen rullaavaa. Siksi Kontiolahden kisatapahtumat näkyvät myös ”kylillä” enemmän kuin monella muulla paikkakunnalla. Tälläkin hetkellä Joensuun torin laitoja kiertää maaliskuista maailmancupia mainostava kangas.

Olen tälle vuodelle ottanut tavoitteeksi tehdä tutuissa kaupungeissa joka visiitillä jotain uutta. Local Bistro oli Joensuun uutuus viime kerralla, seuraavalla kerralla on tavoitteena testata lähiseudun latuverkostoa. Reissuja riittää maaliskuussa kaikkiaan kolme, joten uusia elämyksiä luvassa useita jo lähiviikkoina Joensuussakin.

Millaisia kokemuksia sinulla Joensuusta on?

PS. Jos ampumahiihto kiinnostaa sinua tai tuttavaasi, täällä blogissa 10 vuotta -sivulla on vielä pari päivää mahdollisuus osallistua arvontaan ja voittaa liput kisoihin

perjantai 17. helmikuuta 2017

Ristiriitainen Livigno




Livigno Italia Alpit

Joka kerta ärsyynnyn Livignossa samasta asiasta: miksi niin kauniita vanhoja puutaloja pitää pilata tyylittömillä kylteillä tai vielä pahemmilla vilkkuvilla neonvaloilla? Joka kerta myös ihastelen samoja asioita: puutaloja, tunnelmaa ja niitä vuoria, joiden tuijottamiseen en kyllästy. 

Olen ollut Livignossa enimmäkseen hiihtämässä/hiihtäjien leirillä. Enimmäkseen joulukuussa, ennen tätä kerran myös helmikuussa ja kerran lokakuussa. Tänä talvena minun ei ollut tarkoitus mennä Livignoon, mutta kun Kristan leiripaikka vaihtui Seiser Almista Livignoon/Pontresinaan, vei minun tieni sitten myös Seiser Almin sijaan jälleen Livignoon. Se oli harmi, sillä odotin kovasti Seiser Almin kokemista ja siellä hiihtämistä. Yleensä olen hiihtänyt Livignossa, nyt en edes ehtinyt.



Italiassa Sveitsin rajan tuntumassa sijaitseva Livigno on kunta 12 kilometriä pitkässä laaksossa, keskusta on 1800 metrissä, mutta vuoren huiput kohoavat 3000 metriin. 1950-luvun alkuun asti Livignoon pääsi vain kesällä, kunnes 1952 tie Bormiosta avautui myös talvisin. 1965 avattu tunneli Sveitsiin mahdollisti turismin kehittymisen. Sveitsin puolelta Livignoon pääsee Zernezistä myös paikkakuntien välillä parin tunnin välein kulkevalla bussilla (40min, n 15 euroa).'
Livigno Italia Alpit

Tällä kertaa bussi oli pieni kustannus, sillä majoitusten hinnat olivat karanneet käsistä. Siinä missä monesti olen majoittunut puolihoidolla 50-60 euroa / yö, maksoin nyt majoituksesta aamiaisella 158 euroa / yö. Haluaisin sanoa, että hinta-laatu-suhde oli kohdillaan, mutta ei se kyllä ollut. Hotelli Valtellinassa palvelu on ystävällistä, mutta hotelli itsessään melko perus. Olen ollut Livignossa useammassakin hotellissa, mutta en ole ollut varauksettoman ihastunut niistä yhteenkään (verrattuna vaikkapa toiseen italialaiseen hiihtopaikkakokemukseeni Dobbiacossa, jossa hotellejakin löytyy hehkutettavaksi).

Livigno Italia Alpit

Livigno Italia Alpit

Livigno Italia Alpit


Livigno on laskettelijan ja hiihtäjän kohde talvella (laaksossa latufiilistelyä riittää kaikentasoisille), vaeltajan ja maastopyöräilijän kohde kesällä. Ympäri vuoden paikkakunta vetää ostosmatkailijoita. Kylän keskusta on täynnä kauppoja, joissa hyllyt pullistelevat alkoholia, tupakkaa, kosmetiikka tai merkkivaatteita. Outlet-kylttejä on siellä täällä. Siihen ja ostosturistien intoon on yksi iso syy: arvonlisäverottomuus. Livignolla on 1500-luvulta lähtien ollut taloudellinen ja laillinen itsehallinto, ja maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Napoleon vapautti sen valmisteverosta vuonna 1805. Ne oikeudet vahvistettiin 1818, Italian kuningaskunta ratifioi ne 1910 ja EEC 1960. Historiallinen jäänne tuo kylään varmasti paljon matkailijoita. Kävelykeskusta rauhoittaa tunnelmaa, mutta trafiikkia piisaa silti riittävästi.

Livigno Italia Alpit

Livigno Italia Alpit

Livigno Italia Alpit


Hotellien aamupaloista en ole Livignossa ollut kovin innoissani kertaakaan, mutta lounas- ja illallistarjontaan ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan. Jos jossain niin Italiassa olen kokenut hotellien puolihoidon yleisesti hyväksi valinnaksi, mutta kylä tarjoaa lukuisia muitakin vaihtoehtoja nauttia päivällistä ja lounasta. Jälkimmäisen nautin tällä kertaa Canoassa, jota voin hyvin suositella.
Livignossa on helppo ottaa rennosti, sillä aurinko paistaa usein ja ilmapiiri on sen myötä ja italialaiseen meininkiin sopivasti rento. Työreissuilla se on vähän turhankin rento: wifi toimii jos toimii, hälyä ja melua (tai pitäisikö sanoa italialaisittain keskustelua) riittää. Lomalla Livigno on hyvä kohde, vaikken mikään shoppailun ystävä olekaan. Mutta mulle päivien sisällöksi on riittänyt hiihto, ruoka, käppäily, uni -neliyhteys ja se on onnistunut mainiosti.

Mutta ne puutalot + neonvalot ja/tai rumat kyltit (rumimpia en viitsinyt edes kuvata), miksi oi miksi?

Livigno Italia Alpit

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Minä & Lahti





Olen ollut Lahdessa 20 vuoden aikana niin monta kertaa, että siihen nähden on hämmästyttävää, kuinka vähän kaupunkia oikeasti tunnet. Yleensä olen vain kävellyt Harjukatua pitkin kohti Lahden symboleja, hyppyrimäkiä. Yleensä olen ollut töissä, yleensä kisoissa tai vähintäänkin palaverissa.
Tulin Lahteen ensimmäisen kerran 1997 Salpausselän kisoihin, tv:stä tuttuihin maisemiin. En muista reissusta muuta kuin sen fiiliksen, oli kivaa. Sen jälkeen olen ollut kisoissa lukemattomia kertoja. On ollut kesäkisoja, mutta enimmäkseen talvikisoja. Olen tepastellut hotellin ja Urheilukeskuksen väliä, Urheilukeskuksen ja hotellin väliä. Välillä olen suorastaan riehaantunut ja syönyt muualla kuin hotellilla. Hotelli sentään on vaihdellut, Seurahuone (Lahden paras hotelliaamiainen), Scandic, Cumulus, Musta Kissa, Omenahotelli, Kauppahuone Grand… Kävelyn kätevyys on muuten yksi iso plussa verrattuna vaikkapa aiempiin MM-kisakaupunkeihin. Lahteen on helppo tulla ja siellä on helppo liikkua. Sympaattista keskustaa pikkukujineen ei ole, mutta ei anneta sen haitata.


Kun mietin Salpausselän kisoja, muistan monilta vuosilta sen joseimuutaniinmennäänkatsomaaniltamäki-kulttuurin. Muistan ne poikaporukan riehakkaat ”Lahden oma jätkä hoiti homman himaan”-ilon huudot stadionilta poistuessa. Muistan sen tungoksen, kun lauantai-illan ensimmäinen aktiviteetti on nautittu ja seuraavaksi siirrytään jatkamaan mukavaa iltaa kaupungille. Muistan ne Virpin (tuolloin Kuitunen, nykyään Sarasvuo) nimmarikortteja odottaneet ja jonottaneet junnut. Välillä oikein huvittaa, minkälaisia yksityiskohtia sitä muistaakaan. Tilanteista, ihmisistä, tunnelmasta.


Lahti keskusta

Kahvila Oskari Lahti


Salpausselän kisojen tunnelma on parhaimmillaan yhtä kaukana Lahden arkisesta kaupunkikuvasta kuin Kahvila Oskari on ympäristöstään. KahvilaOskari on yksi uusista löydöistäni Lahdessa sen jälkeen, kun päätin, että kaupunkia täytyy ruveta tutkimaan paremmin. Kahvila Oskarin seinillä on Lahden historiasta kertovia tauluja, joista olen lueskellut hauskoja yksityiskohtia samalla, kun olen syönyt taivaallista mustaherukka-vanilja-raakakakkua, korvapuustia tai jotain muuta herkkua teen tai kahvin kera. Vahva suositus. Miljöö, palvelu, tuotteet ja hinta-laatu kohdillaan. Miksi en ole tuotakaan bongannut aiemmin?

Kahvila Oskari Lahti

Kahvila Oskari Lahti


Päätökseni jälkeen olen muun muassa osallistunut keväiselle kaupunkikierrokselle nimeltä Uusi-Lahti juoksu, joka oli muuten silmiä avaavaa: oi miten kaunista täällä onkaan, kun ankeasta harmaasta keskustasta poistuu vaikkapa satama-alueelle (jossa myös on kiva kahvila Kahvila Kariranta – samantyylistä tunnelmaa kuin Oskarissa). Viime kesänä totesin myös, että Enonsaari tarjosi aika mykistävät auringonlaskut.

Kahvila Oskari Lahti


Niitä täytyy käydä vielä uudestaankin katsomassa, kuten Lahtea muutenkin. Seuraavaksi kuitenkin tepastelen taas kerran Harjukatua Urheilukeskukseen ja käyn palatessani Kahvila Oskarissa. Sitä ennen olen nauttinut MM-kisoista metsäkatsomossa, uusia elämyksiä ja virkistävää vaihtelua.
Tule sinäkin!

Kahvila Oskari Lahti