lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kotiseudun helmiä: Luontoliikkujan Vuokatinvaara



Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu



Se on minulle mielenmaisemaa, takapiha, huvipuisto, virkistysalue, meditaatiotila ja terapeutin vastaanotto ympärivuotisilla palveluilla. Se on aina auki, ”uudistuu” sopivaan tahtiin ja ei peri pääsymaksua. Se soittaa vaihtelevaa musiikkia tuulenhuminasta lintujenlauluun ja puron solinaan. Se on Vuokatinvaara tai laajemmin ajateltuna oikeastaan koko 13 vaaran ”jono", ja sitä nyt fiilistelen kesäisten kuvien myötä.


Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Helposti saavutettavalla Vuokatinvaaralla on metsää, risteileviä polkuja, juurakkoisia polkuja, kivikkoisia polkuja, pitkospuita, kivikoita, kalliota, erikokoisia kiviä, hiekkateitä, pururataa, laskettelurinteitä, hiihtolatuja. On merkattuja vaellusreittejä (Sapporo, Eino Leino ja Vuokatin Vaellus), on latupohjia ja polkuja niin paljon, että itsekin löydän yhä uusia polunpätkiä kokeiltavaksi (siinä tosin auttaa niille innokkaasti pyrkivä leasingkoira). 

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

  
Usein yhdistelen laskettelurinteitä, latupohjia, polkuja ja merkattuja reittejä (sekä välillä umpimetsää) retkilläni, joilla viihtyy myös koira. Edelleen hämmästyttää, että yleensä vastaantulijat/ohimenijät ovat yhden tai maksimissaan kahden käden sormilla laskettavissa vähän pidemmilläkin retkeilyillä. Kanssaliikkujia kohtaa niin maastopyöräillen, kävellen, juosten kuin sauvojenkin kanssa liikkuen.

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu


Vaaralta avautuvia siniseen siintäviä maisemia voi ihastella monestakin kohtaa matkalla ylös tai ylhäällä, mutta vaaran laella näköalapaikalle pääsee autolla Sotkamon ja Kajaanin väliseltä eteläpuolen tieltä. 

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu


Sapporo-vaellusreitillä tuo samainen noin 1,5 kilometrin nousun tie ylitetään kohdasta, josta alas näkyvä maisema taustana on kuvattu vuosien varrella varmaan satoja (ellei tuhansia) hiihtäjiä.

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu


Lumettomana aikana/jalkaisin helpoin tapa päästä vaarametsien fiilikseen onkin kävellä Vuokatinvaaran parkkipaikalta alas Pöllylammen kodalle ja pitkospuille. Pöllylampi on myös vaaran ns. ”kilpalatujen” varrella. Jos jossain useampia ihmisiä kerralla kohtaan liikkuessani, yleensä juuri tuolla alueella Vaaran näköalapaikan ja Pöllylammen maisemissa. 

Pöllylammen ympäristön lisäksi pidän Sapporo-reitillä Vuokatinvaaran tieltä Keiman kautta latupohjille kiertävästä pätkästä. Keima tarjoaa kaukana siintävät kauniit maisemat ja taukopaikan.
Jos jotain miinuksia miettii, Pöllylammen kotaa ja osin Keimaa lukuun ottamatta maisemat/ympäristö taukopaikkojen (joissa on joko pöytä penkkeineen tai kota+wc) eivät ole kummoisia. Vaaralla ei myöskään ole kesäisin aukiolevaa kahvilaa, vaan retkieväät on pakattava mukaan kotona tai poikettava Heikkilän tilan / Urheiluopiston suunnassa. Ei siitä kovin montaa vuotta ole, kun ei ollut edes kunnollisia opasteita: nyt niissä ei pitäisi olla kenelläkään valittamista.

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu


On se vaan hienoa, että ihan ”takapihalla” on tällainen alue, jossa voi piipahtaa lyhyemmästi tai vähän pidemmästi aina kotona ollessaan.

Se on aina erilaista, mutta yksi asia pysyy: oli lähtiessä elämä kuinka huonosti tahaan, visiitin jälkeen hymyilyttää.



Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

Vuokatinvaara Vuokatti Kainuu

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Majoitus-, kahvila- ja lounaspaikkavinkit Tarttoon




Suunnistuksen MM-kisatyöreissu vei Virossa useampaan kohteeseen, josta ensimmäinen kohde oli Tartto. Hotellivalinta sekä muutaman osalta myös kahvila- ja lounaspaikkavalinnat osuivat nappiin, joten pistänpä vinkit muillekin.

Tarton keskustassa Raekoja platsilla ratkottiin muuten sprintin MM-mitalit ja jaettiin palkinnot, molempiin kahviloiden ja matkamuisto/käsityömyymälöiden kehystämä aukio sopi mainiosti.  Pidin aukion ilmeestä ja tunnelmasta, mutta ehkä sitäkin enemmän pidin Tarton pienestä lentokentästä, jonne Helsingistä oli näppärä lennähtää (Tarttoon toki pääsee bussillakin parissa tunnissa Tallinnasta, sekin on aiemmilla reissuilla testattu ja hyväksi todettu).




Tässä tämän reissun pikakokemuksen vinkit hotelliin, kahvilaan ja lounaalle:

Lydia Hotel




 
Olen ollut Tartossa ainakin Dorpatissa aiemmin (Dorpatissa mieleen jäi erityisesti aamupalan erinomainen makkara – mitä se sitten kertookaan…). Nyt päädyin Lydia Hotelliin, joka sijaitsi muutaman minuutin kävelyn päässä Raekoja Platsilta. Valinta oli hyvä. Huoneessa oli pieni ranskalaistyylinen parveke, josta avautui näkymää kattojen yli. Huone oli parempaa keskitasoa kaiken osalta ja hyvä uni ei todellakaan jäänyt sängystä kiinni. 






Aamupalatila oli mukava tilanakin, samoin tarjottavaa oli varmasti jokaisen nälkäisen makuun. Hotellin spa jäi testaamatta töiden takia, mutta pieni hyvin varusteltu kuntohuone (plussaa soutulaitteesta ja selkävaivaista ilahduttaneista puolapuista) ilahdutti. Pidin myös hotellin käytävien tunnelmasta, vaikkei niissä isoja seinätauluja lukuun ottamatta mitään erityistä ollutkaan. Maksoin huoneesta aamupalalla 104 euroa, joten pidin sitä hyvin kohtuullisena.

Kahvila-ravintola Pierre


 

Koostaan huolimatta paikassa on ennen kaikkea tunnelmallinen sisustus jokaista yksityiskohtaa myöten. Vanhaa ja kotoisaa. Ruokalista on suomeksikin (onko se sitten itse kellekin plussa vai miinus), kakkuvitriini on täynnä herkkuja ja listalla monenlaista ruokaa ja juomaa. Tartolaisen kaverini suosituksesta otin omenapiirakan jäätelöllä ja kahvin. Kaikki on hyvää. Paikka ei ulospäin Raekoja platsille ehkä erotu lainkaan muista, mutta sisälle astuminen kannattaa. Kiitos vaan tartolaiskaverilleni erinomaisesta valinnasta. 




Kävimme suomalaisporukalla toisen kerran paikassa syömässä, silloinkin kaikki toimi erinomaisesti. Lämpimän kanasalaatin maku oli kohdillaan kastiketta myöten ja oma Viron-rutiinini, valkosipulileivät, juuri sopivan valkosipulisia ja rapeita. Pierressä myös wc-tilat on ovea ja lamppua myöten sisustettu samaan tyyliin.

Lounasta Umb Rohtissa


 

Paikka löytyy sattumalta, kun kysyn lounassuositusta Lydia Hotellista. Se on samalla kadulla vastapäätä hotellia, sisäänkäynti sisäpihan kautta. Paikka oli sellainen, että istuisin siellä mielellään viinillä ja pienellä syötävällä pidempäänkin, mutta listalta napattu lauantailounaskin toimii. Annokseni oli myöhässä, mutta pisteet henkilökunnalle siitä, että siitä tultiin etukäteen vuolaasti pahoitellen kertomaan.


 

Mitä vinkkejä sinulla on Tarttoon majoituksen, kahvilan tai lounaspaikan suhteen?