tiistai 29. marraskuuta 2016

Kahvilakokemuksia: Vohveleita Rovaniemellä ja Tampereella





Viime aikoina reissua on ollut siihen malliin, että olen ehtinyt mussuttaa vohveleita Levillä hotellin aamiaisella, Rovaniemellä Cafe & Bar 21:ssä ja Tampereella Vohvelikahvilassa. Nam. Olen Pannukakkutalo-konseptin ystävä ja pidän heidän listaltaan monista yhdistelmistä, mitä pannarin päälle on ladottu suolaista tai makeaa. Pitihän sitä sitten ryhtyä testaamaan paikkoja, missä vohveleille on ideoitu samaan tyyliin monenlaisia päällisiä.



Monipuolista rentoutumista

Cafe & Bar 21:ä minulle suosittelivat sekä Sini että Maarit, joten pitihän siellä poiketa testaamassa Sinin suosittelemat vohvelit. Rovaniemen keskustassa sijaitseva paikka oli marraskuisena iltapäivänä melko täynnä. Iloinen puheensorina oli ensimmäinen asia mikä vastaan tuli oven avattuani. Listalla oli hämmästyttävä määrä kaikenlaista muutakin kuin vohveleita, täytettyjä leipiä, jäätelöä ja vaikka mitä, sillä vohvelilista on vain yksi osa tarjontaa. Otin täytetyn croissantin ja jälkiruoaksi vohvelin. Paikalle plussaa siitä, että tiskillä olevista tableteista voi silmäillä vohveliannoksia tarkemmin. Kuvahan kertoo enemmän kuin ainesluettelo tekstillä. Otin vohvelin, jossa oli banaania, jäätelöä, hunajaa ja kermavaahtoa. Kermaa oli taas kerran minun makuuni liikaa, mutta sehän on helposti ratkaistavissa: jättää vaan syömättä. Vohveli oli hyvä, mutta croissantin ahtaneena puolikaskin olisi riittänyt (plussaa siitä, että puolikkaita on saatavilla!). Koko istuskeluni ajan paikassa oli hyvä fiilis ja monenlaista porukkaa istumassa lapsiperheistä kaveriporukoihin. Kovin iso paikka ei ole, mutta ahtaalta se ei varsinaisesti kuitenkaan tuntunut. Vohvelit myös valmistuivat ripeästi, vaikka olin kolmas jonossa.




Kaverin olohuoneessa

Tampereella Vohvelikahvilaan johdatti ystäväni Google, kun etsin jotain uutta kahvilaa varsinaisen kohteeni lähellä. Vohvelikahvilan listalta halusin testata jotain suolaista ja päädyin savulohi-kermaviili-sitruuna-päälliseen, sillä muut tarjolla olleet eivät kuulostaneet mitenkään houkuttelevilta. Yhdistelmä oli oikein hyvä valinta ja kooltaan sellainen, etten olisi enempää jaksanut. Oli suuri kiusaus ostaa myös makea vohveli jälkiruoaksi, mutta jätin ostamatta. Paikka on kodikas, mutta pieni. Pöytiä on vain muutama, joten olin ilmeisen onnekas, kun paikan ahtaassa tilassa sain. Tunnelma oli, kun olisin piipahtanut ystävälle kylään ja istahtaisin olohuoneen puolelle odottelemaan, kun hän paistaisi avokeittiössään kahvikupposelle vohvelit...se ei ole mielikuva huonoimmasta päästä.  Marraskuisena iltapäivänäkin väkeä tuli ja meni koko ajan mitä ehdin siellä olla. Palvelu oli asiallisen ystävällistä ja nopeaa. 

Millähän teemalla sitä kahvittelisi seuraavaksi..



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kahvilakokemus Helsingissä: Cafe Tin Tin Tango on töölöläinen klassikko



Kahvila Helsinki Töölö Cafe Tin Tin Tango


Ensikosketukseni töölöläiseen Tin Tin Tangoon oli vuosia sitten aamiainen, jota syötiin ahtaasti pienille pöydille sullotuilta tarjottimilta. Silloin mieleen jäivät lähinnä Tintin sarjakuvien kuvataulut seinillä, ahtaus ja kotoisa tunnelma. Nyttemmin olen Scandic Parkissa majoittuessani käynyt kahvilassa enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Joka kerta poistuessani ajatukseni ovat joko "ompa hyvä, ettei kaikki ole täälläkään niin modernia" tai "hienoa, että tuollaisia paikkoja on." Tai molempia...

1. Aika on pysähtynyt?
”Mannermainen ja persoonallinen kahvila- ravintola Töölön sydämessä, suosittu jo vuodesta 1994”, kehuu kahvila itse nettisivuillaan. Kalusteet ja puitteet muutenkin kertovat, ettei turhaa uudistamista ole tehty uudistamisen ilosta. Ei ole yritetty näyttää siltä miltä niin moni uusi kahvila näyttää nykyään. Perinteistä on pidetty kiinni, mutta esimerkiksi listaa on päivitetty klassikoiden ympärillä. Arvostan sitä, että omasta jutusta pidetään kiinni.

Kahvila Helsinki Töölö Cafe Tin Tin Tango

Kahvila Helsinki Töölö Cafe Tin Tin Tango


2. Mitä siellä syödään?
Aamiaisannoksia saa koko päivän. Olen myös nähnyt, kuinka niitä myös tilataan kellonajasta riippumatta. Yleensä paikoissa, joissa listalla on kaikkea mahdollista, mikään ei ole hirveän hyvää. Tin Tin Tangossa ei tunnu tältä, vaikka listalla on aamiaisten lisäksi täytettyjä leipiä, toasteja, keittolounas, salaatteja ja tuulahduksena nykytrendeistä myös smoothieta ja raakakakkuja.

Kahvila Helsinki Töölö Cafe Tin Tin Tango


3. Mikä jäi mieleen?
Ylivoimaisesti parasta, mitä olen paikassa nauttinut, on omena-manteli-raakakakku. Liian usein kahviloiden raakakakut ovat suklaatyyppisiä ja/tai äärettömän imeliä. Tuo ei ollut kumpaakaan, sillä omenapalat mantelimassassa toimivat niin hyvin, että tekee mieli kokeilla kotona ja syödä toistekin. Keittolounaalla voi valita keiton kylkeen joko yhden kolmesta toastista tai salaatin. Salaatti on yhtä iso kuin keitto, joka viimeksi käydessäni oli savuporo-mustajuuri. Pororouhepalaset ovat yksittäisiä sattumia ainakin minun annoksessani, eikä sakeammaksi tehty keitto olisi ollut huono juttu. Maku sinänsä on hyvä, ja mukavaa vaihtelua ainaiseen savuporo-juusto-keittoon. Lounaan kanssa nauttimani vihersmoothie sen sijaan oli virhe. Maku on outo ja koostumus liian mehumainen minun makuuni. Täytetyt leivät ja toastit ovat paitsi maukkaita, myös täytteeltään runsaita.


Kahvila Helsinki Töölö Cafe Tin Tin Tango

4. Onko siellä tunnelmaa?
Niin, onko? Sanoisin, että on. Mistä se tunnelma sitten syntyy? On kaikenikäistä porukkaa. Tin Tin Tangossa musiikki soi (silloin, kun soi) sen verran vaimeana, että keskustelu onnistuu vaivattomasti pöytäseuralaisen kanssa. Toisaalta se soi niin, ettei ahtaudesta huolimatta kaikkien pöytien keskustelut kuulu kaikille. On rauhaa. Henkilökunta on asiallisen ystävällistä. Ei siellä hiljaisinakaan aikoina poistuessa perään huudella ”kiitos ja tervetuloa uudestaan”, mutta perusasiat sujuvat.

Paikan erikoisuus on myös pesula, jota en ole testannut, mutta joka jo kuulostaa suomalaisessa paikassa hauskalta. Tin Tin Tango on vakiopaikkani, jos Töölön suunnalla majoitun, mutta en välttämättä muuten sinne asiakseni suuntaisi. Mutta poikkeamatta ei kannata ohi kulkea!

Kahvila Helsinki Töölö Cafe Tin Tin Tango

torstai 24. marraskuuta 2016

Ääripäiden Levi – viisi vinkkiä sesongin ulkopuolella




 
Marraskuussa alppikisojen ja joulusesongin välisenä aikana on vaikea kuvitella, millainen vilske Levin kompaktissa keskustassa on turistiaikana. Hulinaa kuulemma on. Työmatkallani marraskuun viimeisellä viikolla sitä ei ole kuin ajoittain ladulla. Lyhyen minireissuni perusteella viisi vinkkiä Leville. 
 




Levillä on majoitusta laidasta laitaan, useampi hotellikin. Sirkantähti on taattua Lapland Hotels -laatua. Huoneissa luonto on vahvasti läsnä yöpöydän pölkyn, taulujen ja värimaailman muodossa. Aamupala on monipuolinen, mutta silti hifistelemätön. Ehkä parasta on vohveli, jonka saa itse paistaa. Minulle plussaa on, että huoneissa on sauna. Hotellin ravinolassa oli muun muassa hyvä pizzalista, jossa söinkin kertaalleen poropizzan. Nam.







Haahuilin yhtenä iltapäivänä hetken Levin keskustan kaduilla ja piipahdin Levin Viinikellariin. Sain ystävällistä palvelua, hauskoja tarinoita ja maistiaisia. Kaksi pulloa lähti kotiinviemisinä ja lupasin tulla uudestaankin. Asiantuntemus, ylpeys omasta tekemisestä, into, palveluhalukkuus ja hyvinkin kohtuulliset hinnat ovat aika lyömätön yhdistelmä. Oli hienoa, että pöysin paikan. Muuten olisi jäänyt paikan spesiaalijuoma Karhun Tussu maistamatta…






Asia Sushi Bar, Nili-Poro ja Ämmilä – ääripäiden ruokaelämyksiä

Levin ravintolatarjonta on hämmästyttävän monipuolinen. Se oli ehkä suurin yllätys, ja siis ehdottomasti positiivinen! Makujen ilotulitusta ja laadukkaan ruoan tuntua oli kaikissa paikoissa, jonne ruokailun merkeissä osuin. Ämmilä Hotelli Hullun poron yhteydessä tarjosi kotiruokamaisen buffetin vanhan maalaistalon pirttimiljöössä.  





Nili-Poro oli kaltaiselleni poronlihaa rakastavalle taivas, lista täynnä poroherkkuja. Lihapullat perunamuussilla lisukkeineen sekä paikan itse tekemä rieska oli lounas parhaasta päästä. Paikan sisustus oli tehty huolella ja tyylillä ravintolan teemaan sopivaksi. Seinällä olleesta tekstistä saattoi sivistää itseään muun muassa opettelemalla porosanastoa.

 

Varsinainen helmi kokemuksistani oli kuitenkin Asia Sushi Bar, jossa pitkän pohtimisen jälkeen otin porosushia puolukkamajoneesilla ja jäkälällä. Olen innokas sushin syöjä, mutta parempaa en ole syönyt koskaan. Jälkiruoaksi ottamani rocky road oli rakennettu vähän erilaiseksi pienine lisukkeineen, ja molemmat oli aseteltu niin kauniisti, että jo se oli ilo silmälle. Paikassa oli myös mukava tunnelma ja äärettömän ystävällinen palvelu.





Nimensä mukaisesti todella soma paikka pastillisävyisine kalusteineen ja houkuttelevine kakkuineen. Miinusta asiakaspalvelusta, joka oli visiitilläni toisen työntekijän osalta todella nuivaa ja väsynyttä. Kun smoothiet oli listoilla vain nimillä, ainesosien luetteleminen tuntui olevan ylivoimainen ponnistus. ”Marjapussi” ja ”keltaisten hedelmien hedelmäpussi” eivät myöskään ole hirveän päteviä kuvauksia. Helpoimmalla pääsisi, kun laittaisi vaikka tiskille erillisenä listana smoothieiden koostumukset. On myös sanottava, että smoothie oli kaikkea muuta kuin minun makuun myöskin. Lakka-juustokakku sen sijaan oli kauniin ulkonäkönsä lisäksi maistuva.




Tunturiluonto – lumisia puita ja liikuntamahdollisuuksien kirjo

En äkkiseltään keksi ulkoilma-aktiviteettia mitä Levillä ei voisi harrastaa. Lumisten puiden ja tunturimaisemien ihmettely onnistuu jo pelkästään jalkakäytäviä kävellen, mutta parhaiten fiilikseen pääsee sukeltamalla luontoon vaikkapa maastohiihtäen. Jos omia suksia ei ole mukana, useammastakin vuokraamosta löytyy apua. Omat hyvälaatuiset välineeni vuokrasin Intersportista. Ladulle voi mennä myös illalla, sillä klo 23 asti valot ovat päällä 8 kilometrin ensilumenladulla (4 km suuntaansa, samaa reittiä takaisin). Ajatuksissa oli lähteä lumiseen luontoon myös lumikenkäillen, mutta se jäi töiden vuoksi ensi kertaan. Kuten moni muukin aktiviteetti, joita Levillä siis riittää.

Aiemmat Lappi-kokemukseni oliva Olokselta marras- ja huhtikuussa, Ylläkseltä elokuussa ja Saariselältä huhti- ja marraskuussa. Mikään niistä ei tuntunut yhtä hämmentävältä, mutta samalla kiehtovalta kuin Levi nyt marraskuussa työmatkalla.

Täytyy käydä joskus lomalla, myös lumettomana aikana...