sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Tunnustan: olen massatapahtumaturisti



Innostusta, jännitystä, odotusta, taistelua, epäuskoa, luottamusta, iloa, naurua, itkua, pettymystä, tuskaa, uupumusta. Kaikkea tuota ja monta muuta tunnetta näkee ja kuulee urheilutapahtumissa, jotka ovat minua vieneet useammallekin paikkakunnalle. Viime vuosina olen löytänyt sisäisen massatapahtumaihmiseni ja samalla olen hankkinut omakohtaista kokemusta tapahtuman eri osa-alueista osallistujanäkökulmasta. Siitä on ollut apua monissa tapahtumatyöprojekteissa, mutta ennen kaikkea se on ollut hauskaa. Olen massatapahtumaturisti.

Omassa liikunnassani minua ei kiinnosta sykkeet eikä sekunnit, vaan fiilis ja maisemat. Samat asiat motivoivat minua tapahtumiinkin. Ne riittävät minulle tavoitteeksi ja tuovat iloa. Saan niin paljon iloa ja energiaa siitä yhteisöstä, jollaisen ryhmä enimmäkseen toisilleen täysin ventovieraita ihmisiä tapahtumissa hetkeksi muodostaa. Mennään yhteistä reittiä, mutta jokaisella on oma tyyli, oma vauhti ja omat tavoitteet. Siinä on jotain hienoa, joka antaa minulle turismiaktiviteettina ihan yhtä paljon kuin mikä tahansa muu. Ennen ensimmäistä tapahtumaani mietin pitkään, ettei minulla ole ”oikeutta” osallistua, koska en nyt oikeastaan ole mikään aktiivikuntoilija. Osallistuin kuitenkin. Oli kivaa.

Toistaiseksi olen osallistujan roolissa kokenut ulkomailla maastojuoksua Lidingössä sekä kaupunkijuoksua Budapestissä ja ilokseni viimeisimmäksi Münchenissä. Olen joka kerta ehtinyt ajatella, kuinka hieno mahdollisuus tapahtumat ovat matkailumarkkinointiin. Budapestissä ainakin kuin olisi ollut suuremman juoksuryhmän kaupunkikierroksella nähtävyyksistä nauttien, Münchenissä petyin reittiin (kympillä neljä kilometriä kaksisuuntaista pätkää), Lidingöloppetissa ehti kokea maisemia, joita tuskin ilman tapahtumaa olisin koskaan nähnyt. Parhaimmillaan massatapahtumassa saa musiikkielämykset samaan hintaan, sillä reitin varrella on monesti ollut musiikkia. Erinomainen tunnelmannostatus- ja energian lisäyskeino, sanoisin. Lisäksi tapahtumissa on jotain, mitä en edes yritä selittää. On kivaa. Sitähän jokainen tapahtumajärjestäjäkin tietysti toivookin ;-)



Mihinköhän tapahtumaturismi seuraavaksi vie?







 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti