keskiviikko 31. elokuuta 2016

Rotkotunnelmia ja meditatiivista saariston tuijottelua Fjällbackassa



Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta

En ole lukenut ensimmäistäkään Camilla Läckbergin dekkaria, mutta silti Fjällbacka tuntui paikalta, jossa kannattaisi käydä. Kun kilometrikylttejä osuu eteen, matkaa on jo tehty mutkittelevilla ja hyväkuntoisilla teillä jonkun tovin. Itse kaupungissa jyrkkäseinämistä, 74 metriin kohoavaa Vetteberget-kukkulaa ei voi olla huomaamatta, sillä se alkaa lähes satamasta.

Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta
Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta

Ylös (tai alas) pääsee joko tietä pitkin suoraan hyväkuntoisia portaita pitkin tai kivikkoisen Kungsklyftan -rotkon läpi. Valitsimme jälkimmäisen reitin, jossa pitäväpohjaiset kengät olivat tarpeen pienellä osalla kivikkoista uomaa. Lopulta saavuimme seinämiin juuttuneiden kivien ali siihen, missä rotkon läpi tuleva reitti kohtaa tietä pitkin kiertämällä tulevan reitin ennen varsinaisia ylös vieviä portaita.

Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta

Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta

 Ylhäällä oleva alue on jopa yllättävänkin iso. Sieltä näkee kauas, enkä tuollaisen maiseman tuijottamiseen tai kanervien koristamilla kallioilla käppäilyyn varsinaisesti väsy. Alhaalla rannassa pitkää yhtenäistä pätkää vesirajassa ei vieri vieressä olevien punaisten puutalojen edustalla pääse kävelemään, mutta meri on läsnä. Se varmaan Ingrid Bermaniakin miellytti, tulee hänen nimeään kantavalla torilla mieleen.

Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta
Fjällbacka Vetteberget


Työt kutsuivat, mutta lyhyessäkin ajassa Fjällbacka ehti varmasti esitellä parhaita puoliaan. Jos oltaisiin etelässä, alue pursuaisi turistimyyjää ja kaikenlaista etäisesti alueeseen viittaavaa tuotetta. Nyt ollaan Ruotsissa, eikä matkamuistomyyjiä näy missään turistikauden loppupuolella. Se ei toki ole pelkästään huono asia. Makrillien onkimisen MM-kilpailujen 25-vuotisjuhla sen sijaan oli rannassa näkyvästi esillä. Paikkakunnalla paikkakunnan tavalla.



tiistai 30. elokuuta 2016

Marstrand – palanen Porvoon ja Suomenlinnan tuntua Ruotsin länsirannikolla




 


Lauttalaiturin avonaisessa ympäristössä tuulee tasaisen kovaa. Aukiolta saaren sopukoihin katoavat mäkiset mukulakivikadut vievät ympäristöön istuviin puutaloihin, joista monet ovat valkoisia oranssinpunaisella katolla. 


Ylimpänä kukkulalla jököttää maisemaa hallitseva ja saaresta ison osan lohkaiseva linna, jonka seinämät ovat nähneet ja kuulleet paljon, sillä tällä paikalla riittää historiaa.





Linnan ympäristössä on ajoittaisia puiden syliinsä sulkemia kapeita polkupätkiä ja vehreitä alueita, mutta ennen kaikkea kalliota. Kalliota, jonka väleistä puskee kanervaa ja jonka kanssa aluetta jakavat niin pihlajat kuin vaikkapa omenapuukin. Linna tuo tunteen Suomenlinnasta, mutta muuten tuntuu jotenkin Porvoon vanhalta kaupungilta: ei ole niin väliä, mitä reittiä kävelee, sillä silmä lepää ympäristön kauneudessa lähes poikkeuksetta kuitenkin.



Suomenlinnan tai Porvoon sijaan nyt ollaan Marstrandissa. Se on Ruotsin länsirannikolla, vajaan 50 kilometrin päässä Göteborgista sijaitseva saari. Sinne pääsee Göteborgista hyvin myös suoralla bussilla 50 minuutissa (maksaa 65 kruunua suunta). Bussin päätepysäkiltä pääseekin kätevästi parin minuutin lauttamatkalla pääsaarelle.

Marstrand Länsi-Ruotsi Göteborg
Marstrand Länsi-Ruotsi Göteborg

Yhdellä kadulla ainoa vastaan tuleva ihminen viittoo hymyillen paikan, josta saa keittolounasta. Kiitän tiedosta. Lauttalaiturista linnan viertä saaren toiselle laidalle talsittuani suurinta luksusta on avokalliolle pystytetty penkki, josta avautuvaa merimaisemaa katsellen vaatimatonkin taukoeväspatukka maistuu äärettömän hyvältä. Retkieväistä huolimatta virallisemmalle fika-hetkelleni päädyin pullantuoksuiseen Bergs Konditori-kahvilaan. Siellä herkkuvitriinin antimia ihastellaan turistikauden loppupuolellakin monella kielellä. Antimet ovat konstailemattomia: voileipänä myytävässä annoksessa ei todella ole piperrelty turhaan eikä myös mässäilty majoneesilla tai muulla vastaavalla. Kinkku-brie-leivässä on tuhdisti kinkkua ja brietä sämpylän välissä, ei juuri muuta. Sopii minulle.

Marstrand Länsi-Ruotsi Göteborg

Bergs Konditori Marstrand Länsi-Ruotsi Göteborg


Alkukierroksella hymyilytti innokkaasti soppapaikasta vinkannut nainen, loppukierroksella turisti-infon iloinen työntekijä, joka huudahti ”oh, it’s free” vastauksena kysymykseeni, mitä lautta maksaa takaisin. Yhtä ihastuttavasti ilmaisia olivat tämän pienen saaren parhaat tarjottavat: luonto ja leppoisa meno.


Marstrand Länsi-Ruotsi Göteborg




maanantai 29. elokuuta 2016

Juuri täydellinen korvapuusti - kahvilavisiitti Strömstadissa



Backlunds Bistro Bageri Bar Kahvila Strömstad

Kun Strömstadista googlettaa kahviloita, yhtenä vaihtoehtona esiin pomppaa Backlunds. Epäröin ensin paikkaa, joka nettisivuillaan mainostaa olevansa bistro, baari ja leipomo. Tuli mieleen, onko se sitten oikeastaan mitään noista laadukkaasti? Toisaalta, kun nettisivuilla kerrottiin, että leipomotuotteissa käytetään vain aitoja aineksia, kuten voita, kermaa ja aitoa vaniljaa, pitihän se korvapuustien ystävänä testata. 

Backlunds Bistro Bageri Bar Kahvila Strömstad
Ensimmäisellä kerralla en korvapuustia ottanut, mutta toisella kerralla otin. En bulla med kanel och vanilja och kaffe. 50 kruunulla sain elämyksen, jonka muistan pitkään. Aidoista aineksista leivottu tuore pulla on..no, aidoista aineksista leivotun tuoreen pullan makuinen. Vanilja sopi korvapuustiin täydellisesti, ja kokonaisuus oli juuri sopivan pehmeä ja maukas. Nam. Huono ei ollut myöskään ensimmäisellä kerralla nauttimani omenaleivonnainen. Molemmat nauttimani kahvit (tavallinen musta kahvi sekä latte) maistuivat siltä kuin pitää.

Backlunds Bistro Bageri Bar Kahvila Strömstad

Koska paikka on kahvilan lisäksi baari ja bistro, tyypillistä valoisaa kahvilamiljöötä se ei tarjoa. Musiikin volyymi myös oli molemmilla käyntikerroillani sellainen, että vähempikin olisi kahvilalle makuuni riittänyt. Silti tunnelmassa oli jotain kotoisaa – ihmisiä tuli, tilasi, söi, joi ja meni. Puheensorina sekottui musiikkiin. Oli kotoisa olo. Pulla loppui, makumuistot jäivät.

Backlunds Bistro Bageri Bar Kahvila Strömstad

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Ursholmenin lumo



Ursholmen Kosterhavet Strömstad Länsi-Ruotsi Bohuslän


Lasi on Pariisista, sanoo opas Ruotsin läntisimpään majakkaan kivuttuamme. Se tuntuu sivuseikalta, sillä enemmän sykähdyttää ylhäältä avautuva näkymä. Ollaan vielä Ruotsissa, mutta alue vaihtuu lähistöllä jo Iso-Britanniaksi. Lähempänä pohjoisessa on Norja.

Ursholmen Kosterhavet Strömstad Länsi-Ruotsi Bohuslän


Kivikkoinen saari, kellertävä heinä, muutama pieni punainen rakennus yhdistettynä kimmeltävään rauhaisaan mereen, siellä täällä merestä kohoaviin kallioihin ja aavaan näkymään luovat maiseman, johon lumoutuu. Luonnon luomat ja ihmisen tekemät elementit väreineen sopivat yhteen. On kaikin puolin rauhallista. Kaunis on lievä ilmaus adjektiiville, jota käyttäisin näkyä kuvaamaan.

Ursholmen Kosterhavet Strömstad Länsi-Ruotsi Bohuslän



Kartalla Ursholmen on vain pieni piste. Se sijaitsee Strömstadin saaristossa Kosterhavetin kansallispuistossa neljä kilometriä huomattavasti isommasta Sydkoster-saaresta lounaaseen. Merimatka Strömstadista kesti suuntaansa noin tunnin. Laivamme kulki Kosterhavetin alueella Nordkosterin ja Sydkosterin välissä mennessä ja kiersi eri reittiä tullessa. Merimatka sujui enimmäkseen ihastuksesta huokaillen: tuolla kalliolla lintuparvi, tuolla hylje, tuolla ihanan pieni mökki, oi miten somat portaat suoraan veteen, millaistahan tuollakin olisi asua. Kun opas kertoo, että alueella on kesäisin paljon melojia, sitä ei ole vaikea ymmärtää.
Ursholmen Kosterhavet Strömstad Länsi-Ruotsi Bohuslän


Ursholmenissa ei ole vielä mitään palveluja, mutta ilmeisesti ensi kesänä siellä voi myös yöpyä.

Kosterhavet, kanske vi ses då igen?  

Ursholmen Kosterhavet Strömstad Länsi-Ruotsi Bohuslän