lauantai 24. kesäkuuta 2017

Erfurt – voiko kaupunkiin kiintyä kahdessa tunnissa?











Miksi kukaan ei ole kertonut, että täällä on tällaista? Ristikkotaloja, kivoja pikkukujia, kutsuvia kahviloita, rento fiilis. Päätin ajankuluksi pysähtyä Dresdenistä Suhliin mennessäni Erfurtissa, enkä olisi voinut parempaa parituntista viettää.


Erfurt, tuo noin 320 kilometriä Berliinistä lounaaseen sijaitseva reilun 210 000 asukkaan kaupunki on ollut minulle tuttu vain saksalaisten ystävieni puheissa. Lähellä olen ollut monesti, mutten kaupungissa kertaakaan. Kunnes tuli päivä, kun hyppäsin junasta Erfurtissa reiluksi pariksi tunniksi tutkimaan kaupunkia (junamatka suoralla ICE-yhteydellä Dresdenistä kesti myös sen pari tuntia).

 

 Olin kävellyt kaupungilla viisi minuuttia, kun jo tiesin, että pari tuntia ei riitä fiilistelyyn edes keskusta-alueen osalta. Oli ristikkotaloja, oli värikkäitä taloja, oli eiscafe siellä eiscafe täällä ja niin monta italialaista ravintolaa, että tuntui välimerelliseltä lomakohteelta enemmän kuin saksalaiskaupungilta…



Pidin Dresdenistä, mutta Erfurtiin, sen taloihin ja talojen yksityiskohtiin, katuihin ja kujiin tykästyin kunnolla heti. Hurmoksellisen hortoilun loppupuolella löysin sattumalta Grünes Herz Teehaus u Bistroon, jossa olisin helposti voinut nauttia puolet listasta ajan kanssa. Koska oli 30 astetta, nautin smoothien kahvin kanssa. Niin soma paikka ja ystävällinen palvelu.




Tässä oli kyllä lounasstoppi minun makuuni.


Oletko käynyt Erfurtissa? Onko jotain vinkkejä seuraavalle visiitilleni, kun pääsen kaupunkia koluamaan ajan kanssa? Tai onko sinulla kaupunkeja tai paikkoja, joissa olet vain piipahtanut, mutta tykästynyt suuresti?




perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hotel Taschenbergpalais Kempinski Dresdenissä – voiko liika palvelu väsyttää tai jopa ärsyttää?





Dresdenissä hotellikseni valikoitui lyhyen etsimisen jälkeen Hotel Taschenbergpalais, jossa hinta-laatu-suhde tuntui olevan arvostelujen ja kuvien perusteella kohdallaan sekä sijainti näppärä vanhan kaupungin ja Elben rantojen tutkiskeluun. Oliko valinta onnistunut?


Pidän ammattimaisesta asiakaspalvelusta ylipäätään. Pidän siitä, että hotellissa palvellaan ja huomioidaan asiakkaita, ollaan ystävällisiä ja avuliaita. Osaan pyytää apua ja osaan ottaa sitä vastaan (ja kiittää siitä). Silti olen Aasiassa ollut pari kertaa hotellissa, jossa palvelu on mennyt nätisti sanottuna omatoimisen suomalaisen makuun yli… En hotellissa kaipaa myös jatkuvaa hännystelijää painamassa hissin nappia ja avaamassa hissin ovia ja kyselemässä koko ajan, onko kaikki nyt varmasti hyvin. No, Taschenbergpalaisissa kysyttiin kohteliaasti, haluanko kantaa laukkuni huoneeseen itse vai haluanko apua. Kun sanoin, että pärjään kevyen kassini kanssa, asia otettiin ymmärtäväisesti vastaan eikä kukaan tuppautunut väkisin kiskomaan laukkuani kuljetukseen.


En tajunnut, että tämän hintaluokan huoneeseenkin kuuluu huoneen yöpymiskuntoon viimeistely. Kun palasin iltakävelyltäni, olin iloinen verhojen ikkunaan vetämisestä ja muusta, vaikka tv-kaapin aukaisu ja ennen kaikkea kaukosäätimen ja tv-oppaan sivun yöpöydälle taiten asettelu naurattivatkin. Tuntui vähän liiottelulta, muttei haitannut. Seuraavana iltana olikin sitten pahoittelukyltti ovessa, etteivät voineet valmistella huonettani yöpymiskuntoon, koska ei saa häiritä -kyltti oli ovessa – toki pyydettiin ottamaan yhteyttä huonepalveluun, jos palvelun haluan. En halunnut. Tv-kaappi sai olla rauhassa…Kerran pysähdyin käytävällä hissimatkalla lukemaan whatsapp-viestiä, kun heti porhalsi henkilökuntaa kysymään, onko kaikki hyvin. Kyllä, kyllä. 

 

Yhtenä hetkenä hississä tehtiin korjaustoimia, ja respan henkilökunta käytti monta minuuttia asian pahoitteluun niin kuin muutaman minuutin korjaustoimet olisivat maailmanloppu. Huone oli toisessa kerroksessa, joten totesin, että voin todellakin kävellä portaita. Hän näytti niin surkealta, että oli pakko lisätä, että oikeasti se on todellakin ok minulle, ei huolta. Parempihan se on, että hissit ovat kunnossa.

Hotellin sijaintihan oli huippu. Kävelin alle viidessä minuutissa Neumarktille kuuntelemaan musiikkia ja syömään, hetkessä Elben rannalle ja kaikki muutkin vanhan kaupungin nähtävyydet ja palvelut olivat aivan vieressä. Huoneessa ei ollut valittamista miltään osin, sänky oli hyvä, erillisen suihkun ja ammeen sisältänyt kylpyhuone tilava. Iso plussa tallelokerosta, joka oli niin iso, että läppäri ja kaksi kameraa mahtuivat sinne helposti. Kuntohuone sisälsi kolme aerobista laitetta, käsipainot ja pari jumppamattoa, uima-allas oli hotellialtaaksi hyvä ja tila viihtyisä. Siellä kävin pari kertaa uimassa.  


Aamupala ja aamupalan ulkoterassi sisäpihalla olivat ihania. Aamiaistarjoilu menee nauttimissani hotelliaamiaisissa ainakin top vitoseen. Aamupalalla arvostin sitä, että kuten niin usein Keski-Euroopassa ainakin alppikylissä olen kohdannut, minua ei oltu sijoitettu pöytään valmiiksi vaan sain valita pöytäni itse. Kahvi tuotiin pöytään ja vohveleille oli kerman sijaan vaniljakastiketta mansikoiden kera. Vohveleihin liittyy se hetki, kun olisin toivonut vähän jämäkämpää palvelua: kun englantia puhunut keski-ikäinen nainen päättää molemmilla kämmenillään kokeilla vohvelien lämpöastetta ja jättää vohvelit sitten siihen, en osannut jäädä katsomaan kuin monttu auki. Ohhoh. 

 

Ja koska tässä hotellissa palveltiin viimeiseen asti, laskua maksaessani tykitettiin niin aidon innostuneen ystävällisesti, että haluat varmaan sijoittaa euron vuorokaudessa hyväntekeväisyyteen lisäksi, kun meillä on tällainen kampanja. If that’s okay for you (olihan se ok, kun en raaskinut sanoa, että en mä nyt oikein…).

Vaikka välillä ylitsepursuava palvelu huvittikin, mieluummin asiakaspalvelussa överit kuin vajarit.


Hymyillen pois ja mielellään takaisin.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Dresden oli parhaimmillaan ilta-auringossa




Kun työmatkan aluksi päätyy pitämään toimistoa pariksi päiväksi paikkaan, joka vaan osuu reitille ja jossa tavallaan kuitenkin on aina halunnut käydä, ei oikein kuitenkaan tiedä mitä odottaa. Elben jokilaaksossa Saksin osavaltiossa sijaitseva Dresden oli lopulta oikein passeli valinta aloittamaan Mene nyt hemmetti sentään joskus jonnekin muuallekin kuin Müncheniin tai baijerilaiseen kaupunkiin -projektini.




Dresden ei ensihetkestä sykähdyttänyt minua kuin München. Se ei myöskään ole kuten Rothenburg ob der Tauber. Siellä ei ole minun makuuni söpöjä kujia, tauotta wau-efektejä tuottavia rakennuksia, vierivieressä kahviloita tai muita paikkoja, jonne haluaisin kurkistaa tai jäädä. Päänähtävyydet ovat läheltä niska takakenossa katseltavia, massiivisia barokkirakennuksia. Toki täynnä pienempiä yksityiskohtia. Dresden koki kovia toisen maailmansodan ilmapommituksia, monien lähteiden mukaan se vaurioitui ehkä pahiten Euroopassa. Historiallinen keskusta tuhoutui täysin, mutta myöhemmin kaupunki on entisöity.



Periaatteessa Dresdenistä puuttui moni asia, mistä minä kaupunkikohteissa pidän, mutta silti se onnistui hurmaamaan minut. Erityisesti iltaisin. Auringon laskiessa massiiviset kirkot ja muut olivat jotenkin enemmän edukseen ulkoa päin, Elbe väreili eri väreissä ja otti vastaan silloilta heijastuneet valot. En yhtään ihmettele, että näin useampiakin pro-kuvauskalustolla maisemia juuri tuolloin kuvaavia. Tunnelman täydensivät katusoittajat ja juuri tuolloin olleen musiikkitapahtuman Neumarktille pystytetyn pienen lavan tyylillä haltuun ottanut saksalaista rokkia soittanut bändi.   


Koska tein töitä muutaman tunnin päivässä hotellilla, en halunnut käyttää helteisiä päiviä sisällä. Siispä aktiviteettini rajoittuivat lähinnä vanhan kaupungin puolella kaiken ulkoa ihasteluun, Elben rantoja pitkin kävelyyn ja silloilta aukeavien näkymien ihasteluun. Elben vesi oli sinisempää kuin ajattelin ja Dresden ylipäätään vihreämpi kuin ajattelin (kuulemma 63% kaupungin pinta-alasta on viheralueita). Rannalla oli mukava pitää evästauko kävelylenkillä.





Dresdenissä oli säästä (+25 ja enemmän) johtuen mukava syödä ulkona, istua kahvilla ulkona ja nauttia 1,20 euron jäätelöpalloista. Minua yllätti se, että siellä oli puolesta miljoonasta (tai suur-Dresdenin noin miljoonasta) asukkaasta huolimatta niin rauhallista. Kyllä, oli siellä turistiryhmiä ja koululaisryhmiä, mutten kokenut häiritsevää ruuhkaa missään. Koin myös hintatason Frauenkirchenin ympäristössäkin hyvin edulliseksi (ja hinta-laatusuhteen erinomaiseksi kaikessa).



Mukava kahvilalöytö oli Emil Reimann (jolla bongasin vanhassa kaupungissa ainakin kaksi kahvilapistettä), jonka tarina kertoo suvun leipomoperinteen alkaneen pienimuotoisesti jo 530 vuotta sitten. Nykyään siellä oli erinomaista kahvia (ihan sama minkä listalta otti), hyvää jäätelöä ja todella ripeä, mutta kiireetön ja ystävällinen palvelu. En ole varmaan missään kahvilassa koskaan jättänyt (ansaittua) tippiä yhtä paljon.





Dresdeniin oli helppo mennä Berliinistä suoralla junalla (kesti 1h52min). Myös Dresdenistä nauttiminen oli helppoa, sillä hotellini (josta lisää lähipäivinä) oli sijainniltaankin erinomainen Zwingerin kupeessa. Toinen iso tekijä oli tietysti sää, vähemmäksi olisi jäänyt iltafiilistely harmaassa, sateisessa ja koleassa säässä. Lopulta fiilis oli melko nopeasti kuten Instagramiin kirjoitin: Dresden you are not Munich but I like you anyway.